Kesän 2008 näytelmä oli Opri
On lauantai huhtikuun 26. päivä kuluvaa vuotta 2008, poikkeuksellisen lämmin kevätpäivä. Illemmalla odottaa sauna ja suihku puhdistautumisrituaaleineen, joista ei sen enempää, yksityisasia. Kokonaan toinen juttu onkin sitten kuivaaminen pyyhkeellä, jonka parhaat päivät ovat auttamattomasti ohi. Yksi noista päivistä on kirjailtu ristipistoilla pyyhkeen helmaan: ”Silkkikivi 30.7.1988”. Siinä se on, Joka-teatterin kesänäytelmien alku, Pekka Saariston iki-ihana ”Silkkikivi”, lempinäytelmäni. Voihan runtukka, onko siitä tosiaan jo 20 vuotta? Kirjallinen todistuskappale ei valehtele, joten nyt on kyseessä jonkinlainen juhlavuosi. Sattumalta juhlanäytelmäksi valikoituu Kyllikki Mäntylän tunnetuin näytelmä ”Opri”, josta Edvin Laine ohjasi vuonna 1954 ikimuistoisen klassikkoelokuvan, kolmella Jussi-patsaalla palkitun.
Karjalaismummo Opri asutetaan sodan jälkeen Hämeeseen pieneen mökkiin, joka sekin puretaan tien alta ja niin Opri kuskataan kunnalliskotiin. Ennakkoluulot ja ihmisten erilaisuus vaivaavat ”kunniahuonetta”, johon Opri muuttaa. Kunniahuoneen vakiokaarti ilopilleri Miina, dementoituva Tiina ja katkera Akviliina pitävät Opria outona ilmestyksenä jo pelkän nimensäkin vuoksi ja sitten on vielä liian nuorikin, kun huoneen ikä pitää saada yli 300 vuoden. Oprin elämänmyönteisyys, suvatsevaisuus ja auttamisenhalu sulattavat mummojen sydämet Akviliinaa lukuunottamatta. Opri näkee enneunia ja Akviliina ei usko uniin ennenkuin yksi niistä toteutuu.
Näytelmästä ei puutu vauhtia eikä vaarallisia tilanteitakaan. Siitä pitävät huolen hurmaavat huru-ukot Otto ja Alpertti, joiden ehtymätön kilpailuvietti ajaa seniilit ukot moneen kiperään tilanteeseen. ”Kun olin sukkelampi, sukkelampi on aina EKA”.
Pakollisesta rakkausteemasta huolehtivat nuori hoitaja Heinäsirkka ja pinttynyt vanhapiika johtajatar Laine mies-seikkailuineen.
Kesäteatterissa tietenkin on tärkeintä, että esitys on koominen ja hauska. Rohkenen varovasti toivoa, että Opri-näytelmä herättäisi edes hieman suurempiakin tunteita. Nimi Opri tulee kreikankielestä ja tarkoittaa iloa ja onnellisuutta. Meidän tulee muistaa etteivät vanhukset ole mitään ongelmajätettä, jotka odottavat kärräämistä ihmisarvon kaatopaikalle vaan elämänviisaita, arvokkaita kanssaihmisiä, joilla on paljon annettavaa meille kaikille.
Lämpimästi tervetuloa vierailulle Joka-Teatterin kunnalliskotiin, valitettavasti emme voi tarjota laadukkaita hoitopaikkoja, mutta yritämme antaa edes pienen hetken iloa ja onnellisuutta. Opri kuuluu meille kaikille.
Jorma Vepsä, ohjaaja